EliasRantanen

Miksi mailmassa on vain kaksi toisistaan oleellisesti poikkeavaa uskontoa

Jos uskontojen oleellista laatua tarkataan, on niitä luvultaan vain kaksi. 

Tämä määrittely perustuu siihen lähtökohtaan, että on olemukseltaan ja lähteeltään vain kaksi toisistaan oleellisesti poikkeavaa uskontoa: lain uskonto (ei kristillisest uskonnot) ja kristinusko (evankeliumin synnyttämä kristinusko), vaikka maailmassa on lukemattomia uskontoja ja uskonnon lahkoja.

Tätä linjaa edustavat vanhat teologit kristikunnassa. Tunnetuin heistä Martti Luther, jonka uskonpuhdistuksen 500 vuotisjuhlavuotta nyt 2017 vietämme.

Tässä kohden on kuitenkin huomautettu ja huomautetaan edelleenkin siitä, ettei muka vanhoilla teologeilla eikä Lutherillakaan ole ollut uskontojen oikeaan luokitteluun tarvittavaa psykologista, historiallista eikä filosofista uskonnon tuntemusta. Mutta tässäkin on kysymys itsepetoksesta. Emme näet uskonnonpsykologian, uskonnonhistorian emmekä uskonnonfilosofian avulla pääse mihinkään siitä, että oleellisesti toisistaan eroavia uskontoja on lukumäärältään vain kaksi.

   Mitä uskontojen psykologiseen tarkasteluun tulee, on painokkaasti viitattu siihen, että psykologiset ilmiöt ei-kristityillä ja kristityillä ovat samanlaisia. Väitetty psykologisten ilmiöiden samankaltaisuus kristityillä ja ei-kristityillä haihtuu kuitenkin heti, kun tutkimme niitä vertaillen. Samanlaisuuden tilalle tulee diametraalinen vastakkaisuus. Havaitsemme, että ei-kristityn sielussa vallitsee tietoisuus syyllisyydestä eli paha omatunto, rangaistuksen pelko ja sen seurauksena sisäinen Jumalan pakeneminen, ponnistelu rangaistuksen välttämiseksi omin teoin ja, koska tämä ponnistelu ei johda päämäärään, johon pyritään, kuolemanpelon ja toivottomuuden tila (Ef. 2:12; Hepr. 2:15). Kristityn sielussa havaitsemme vastakkaisia tiloja ja mielenliikkeitä: hyvän omantunnon, joka perustuu uskoon Kristuksen kautta tapahtuneeseen sovitukseen, iloisen pääsyn Jumalan eteen, voitonriemun kuolemasta ja varman iankaikkisen elämän toivon (Room. 5:1 ss.; 1. Kor. 15:55). Näin hupenee psykologisten tilojen ja ilmiöiden samanlaisuus pelkästään muodolliseksi samanlaisuudeksi; oleellista samanlaisuutta ei tässä ole lainkaan havaittavissa.

   Ei liioin uskontojen historiallinenkaan tarkastelu johda meitä muuhun tulokseen kuin että uskontoja on määrältään juuri kaksi. Jos otamme tutkiaksemme uskonnollisia ilmiöitä ei-kristillisissä uskonnoissa ja vertaamme niitä kristinuskossa havaittaviin ilmiöihin (vertaileva uskonnontutkimus), päädymme taas samaan tulokseen, että ei-kristillisissä uskonnoissa tahdotaan järjestellä suhdetta jumaluuteen inhimillisen toiminnan tietä, kun taas kristinuskon olemuksena on juuri sola fide (yksin uskolla) (Room. 3:28; 4:5; Ef. 2:8). Uskontojen todella historiallinen tarkastelu johtaa siihen tulokseen, että kaikki ei-kristilliset uskonnot korostavat oleellisena tuntomerkkinään pelastusta tekojen kautta, kun taas kristinusko on suoranainen vastalause kaikkea tekojen uskontoa vastaan (Gal. 3:10 ss.).

   Ei myöskään filosofinen uskonnon käsite johda muuhun määrään uskontoja kuin kaksi. Kohtaamme tosin tässä sen vaikeuden, etteivät filosofian edustajat suinkaan ole yksimielisiä filosofisen uskonnon käsitteen merkityksestä ja sisällyksestä.  Lyhyesti sanottuna: mitä puhtaampana meillä on filosofinen, inhimillistä aatetta vastaava uskonnon käsite, sitä varmemmin se johtaa ohi kristinuskon. Se ei sulje piiriinsä kristinuskoa, vaan edustaa sen diametraalista vastakohtaa.

Lähteitä: Raamattu, Pieper Dogmatiikka, ym.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Kai se syntyhistorian kultturinen ajankohta määrittää mikä oli uskontojen syntyyn liittyvä filosofia. Maailmanaikojen ahistus ja lupaukset taviksille. Kukaan kai usko että jumalat tahi enekelit ilmoittivat juttuja, ja olisi aika ketkua tehdä niin, tarkoittaisi vain riitoja ja sotia.

Kaksi uskomuskenttää, hyvä ja paha, vasen ja oikea, musta ja valkoinen. Ilman toista ei ole toistakaan, sikäli ihmisten päissä ihan normimeininki, joko tahi.

Eräs peräti mielenkiintoinen teoria kristinuskon perustoista > Jeesus vietiin ennen aikuisena esiintymisiään Intiaan asti Buddhalaisten oppiin. Jeesuksen Iästä raamatussa, alkaen ikävuodesta 13 päätyen 29, mitään mainintoja, niitä ei ole.

Tuolloinhan siis, buddhalaisuus oli jo 500-vuotias uskonto, ja kristinusko tietenkään ollut edes syntynyt. Sellaista filosofiaa, ommammaa. Israelin seutulaiset kohtasivat Issa nimisen matkaajan ja budhalaisen, ja siitä sikisi kristinusko.

NEW DISCOVERY PROVES JESUS WAS A BUDDHIST MONK NAMED ISSA http://mysteriousearth.net/2017/07/04/new-discover...

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Uskonnottoman silmissä kaikilla uskonnoilla on yksi yhteinen piirre, niiden edustajat uskovat harjoittavansa ainoaa oikeaa uskoa, muut ovat vääräuskoisia. Pahimmin väärässä ovat tietenkin uskonnottomat, hehän eivät edes jaa tätä tunnetta, että ihmisen ja maailman menoon vaikuttaa ja siitä päättää jumala

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen

Maailma olisi paljon parempi ja rauhallisempi, jos ei olisi noita kahtakaan. Mutta valitettavasti ovat toistaiseksi.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Omahyväistä ja pöyhkeää redusointia tarkastella maailmaa yksisilmäisesti kristinuskon näkökulmasta.

Tässäkin pyörittelyssä on sama logiikka kuin siinä, että uskovaisten mielestä meidän muka pitäisi olla kiitollisia kristinuskolle sivistyksestä ja valistuksesta sekä mm. ihmisoikeuksista. Pitäisikö meidän siis saman logiikan mukaan olla kiitollinen Hitlerille vaikkapa Kurt Vonnegutin ja Günter Grassin romaaneista? Pitäisikö olla kiitollinen myös islamille ja Turkille siitä, että aikoinaan tuli painetta idästä, joka pakotti Eurooppaa ryhdistäytymään ja uudistumaan? Suomen varmaankin pitäisi olla kiitollinen Stalinille, koska kansa yhdistyi hänen kovistellessa Suomea?

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Mehän olemme kiitollisia Stalinille sotarkorvauksista. Tai ainakin olimme silloin, kun Neuvostoliitto oli olemassa.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

No ei tämä nyt oikein vakuuttanut. Kristinusko, islam ja juutalaisuus eivät oleellisesti poikkea toisistaan - kaikki me olemme Aabrahamin lapsia - mutta niin buddhalaisuus kuin hindulaisuuskin poikkeavat kyllä oleelleisesti näistä Lähi-idän uskonnoista. Eli ainakin kolme toisistaan poikkeavaa uskontoa kyllä löytyy.

Käyttäjän EliasRantanen kuva
Elias Rantanen

Pakanat (kristinuskon ulkopuolella olevat) eivät tunne evankeliumia Kristuksesta (1. Kor. 2:6 - 10), vaikka heillä kyllä onkin eräänlainen Jumalan lain tuntemus, kuuluvat kaikki uskonnolliset ajatukset, joita heillä esiintyy, lain piiriin. Uskonnolla he tarkoittavat ihmisen ponnistelua saadakseen itselleen oman toimintansa tai tekojensa (jumalanpalvelusten, uhrien, siveellisten ponnistelujen, askeesin jne.) kautta Jumalan armolliseksi.
Ne uskonsuunnat ulkonaisen kristikunnan piirissä, joiden mukaan ihmisen sovittaminen Jumalan kanssa tapahtuu kokonaan tai osaksi inhimillisen tekemisen kautta, lankeavat näin opettaessaan takaisin pakanalliseen uskonnon käsitteeseen ja ovat, mitä uskontoonsa tulee, kristikunnan ulkopuolella. Ne ovat kadottaneet Kristuksen ja »langenneet pois armosta» (Gal. 5:4). Tästä Luther kirjoittaa hyvin vakavasti Isossa Katekismuksessa: »Itse ovat itsensä heittäneet ulos ja erottaneet kristikunnasta ne, jotka yrittävät etsiä ja ansaita pyhyyttä omin teoin eivätkä etsi sitä evankeliumista ja syntien anteeksiantamuksesta» (M. 458, 56; suom. 382).

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

Lutherilla oli epäilemättä kova tarve esittää että hänen aloittamansa kristinuskon haara olisi jotain ihan muuta kuin kaikki maailman uskonnollinen ajattelu ennen sitä. Mutta ei hänenkään juttujaan tarvitse ihan purematta niellä.

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman Vastaus kommenttiin #8

Luterilaisia on noi 70 miljoonaa, eli 1 % maailman väestöstä. Melko vähäinen joukko ja kristityn enemmistön mukaan harhaoppisia.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää Vastaus kommenttiin #9

Eipä sillä määrällä niin väliä ole. En pidä sellaisista termeistä kuin harhaoppinen tai pakana, ne ovat niin alentuvia.

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman Vastaus kommenttiin #11

En minäkään pidä noista termeistä, mutta ovat laajasti käytössä uskovaisten joukossa.

Käyttäjän EliasRantanen kuva
Elias Rantanen

Luther jonka nimeen ei ole ketään kastettu, ja joka oli yksi evankeliumin saarnaaja muiden joukossa, ei aloittanut kristinuskon haaraa, vaan löysi alkuperäisen evankeliumin opin uskon vanhurskauttamisesta keskellä keskiajan hengellistä pimeyttä. Hän löysi tämän: Pyhän Jumalan edessä ihminen pelastuu ja tulee vanhurskaaksi, saa syntinsa anteeksi, yksi uskosta, yksi armosta, yksin Kristuksen tähden, ilman lain töitä. Se oli yleisesti ottaen täysin hukassa hänen silloisessa omassa kirkossaan, Rooman kirkossa. Luther ei aloittanut mitään uutta, vaan palasi takaisin vanhaan Raamatun teologiaan vanhurskauttamis opissa. Hänkin oli itsessään erehtyväinen, ei mikään pyhimys, vaan syntinen, syntiensä tähden kauhistunut ja peljästynyt syntinen, joka löysi armollisen Jumalan Raamatun sanasta, ja löysi omantunnon rauhan. Ef.2:8-10. "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme"

Käyttäjän EliasRantanen kuva
Elias Rantanen

Manu Korkman: "Luterilaisia on noi 70 miljoonaa, eli 1 % maailman väestöstä. Melko vähäinen joukko ja kristityn enemmistön mukaan harhaoppisia."

Minä en blogissani kirjoittanut mitään Luterilaisista, enkä tehnyt yhtäläisyys merkkiä: kristinuskon ja luterilaisuuden väliin. Miksi tämä keskustelu nyt on ajautumassa, niinkuin tavallista näissä blogeissa on, sivuraiteille.

Kristinuskoon kuuluu mailmanlaajuisesti kaikki Jeesukseen uskovat kristitityt, jotka tunnustavat apostolisessa uskontunnustuksessa kristillisen uskonsa.

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Pahoittelen, tarkoitus ei ollut viedä keskustelua sivuraiteelle. Halusin vain huomauttaa, että kristityilläkin on suuria näkemyseroja oikeasta uskosta. Kaikki kristityt eivät jaa joviaalia suhtautumistasi.

Käyttäjän EliasRantanen kuva
Elias Rantanen

Manu Korkman. Kiitos täsmennyksestä. Varmasti on suuria näkemyseroja kristityilläkin oikeasta uskosta. Hyvä ja tarpeellinen muistutus.

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

No, olen kristitty, joten siinä mielessä voin jättää muut uskot kunniottavasti omaan arvoonsakin, mutta myös puhtaasta ajattelun "huvista" jotain kommentoin. Kiitos myös mielenkiintoisesta bloggauksesta.

Uskontojen vertailu yhteismitallisesti on minusta aika vaikeaa siksi, että eri uskonnoissa on usein aivan eri päämäärä:

1) kristitty, muslimi ja juutalainen haluavat päästä taivaaseen Jumalan luo kuoleman jälkeen
2) new agen harrastaja haluaa löytää sisäisen jumaluuteensa, tulla jumalaksi
3) buddhalainen ei usko jumalaan, mutta haluaa sammuttaa himonsa liekin ja saavuttaa näin nirvanan
4) hindu haluaa vapautua jälleensyntymisen kierteestä ja sulautua Brahmaniin.

Siksi ainakin minusta kristinuskoa, islamia ja juutalaisuutta on helpoin verrata keskenään.

Vertailu ei aina ole helppoa. Tässä esimerkkejä, joilla kuvastan tätä:

Kristinuskossa usein korostetaan joko armoa, tai uskoa, tai molempia, mutta ei tekoja. Silti Uudessa testamentissa on myös paikka Matt 7:21: "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. "

Islamissa korotetaan toisaalta sitä että jos lausuu islamin uskontunnustuksen, on muslimi. Mutta toisaalta korostetaan sitäkin, että pitää tehdä pyhiinvaellus kerran elämässään, rukoilla 5 kertaa päivässä jne. Eikö siis välttämättä riitäkään, että lausuu uskontunnuksen. Pitää noudattaa islamin peruspilareita.

Juutalaisuudessa uskotaan käsittääkseni parannuksentekoon synnistä, mikä on aika arkinenkin asia silloin kun selvästi tietää tehneensä väärin, mutta toisaalta kannustetaan myös juutalaisen lain noudattamiseen satoine käskyineen, mikä on merkittävästi monimutkaisempi asia.

Korostan vielä että, olen kristitty, eikä ole tarkoitus sekoittaa pakkaa entisestään mutta vain jatkaa alkuperäistä keskustelua blogin pohjalta ja jätänkin tämä vastauksen siis kaikin puolin keskeneräiseksi.

Herää myös kysymys siitä, että onko ihmisen psyyke ylipäätään sellainen, että se haluaa enemmän "varmistella taivaspaikkaa" jopa vilpillisin keinoin kuin olla luonnollisessa jokapäiväisessä suhteessa lähimmäisiin ja oletettuun jumalalliseen todellisuuteen. Vähän sama kuin vakuutukset, eläkerahastot jne. Ja että tämän takia kristinuskokin voi muuntua erilaiseksi kuin mitä sen pitäisi olla. Esimerkkinä historiasta anekauppa sekä myös tästä päivästä munkki- ja nunnaluostarit, joidenka kristillisyyttä pitää saada myös epäillä: Kol. 2:18 "Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo enkeleitä."

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

En tiedä onko lopputulemana kannalta suurta eroa, jos toinen uskonto uskoo tekojen merkitsevyyteen - ja toinen että teoista huolimatta anteeksiannon kautta saa pelastuksen.

Enemmän usko lienee henkilökohtainen asia eikä ole kahta täysin samanlaista.

Käyttäjän steffers kuva
Tatu Ahponen

Valtaosa maailman kristityistä (katoliset, ortodoksit jne.) eivät ole solafideistejä.

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen

Koska on monta erilaista uskontoa, niin sehän vie pohjan koko uskonnoilta. Eihän periaatteessa voi olla kuin yksi uskonto, jos Jumala on luonut koko systeemin. Siis lopputulema on, että kaikki uskonnot ovat keksittyjä vailla todellisuuspohjaa, eikä Jumalaa ole olemassakaan.
Se ei ateistille ole tietenkään mikään uutinen.

Käyttäjän EliasRantanen kuva
Elias Rantanen

Tatu Ahponen kiitos hyvästä kommentista. Valtaosa maailman kristityistä ei ole solafideistejä.

Esimerkiksi Raamattuun uskovat kristityt roomalaisen ryhmäkunnan piirissä antavat koettelemuksen tullen luottamuksen omiin tekoihin mennä menojaan ja panevat Jumalan edessä turvansa yksin Jumalan armoon Kristuksessa (Apol., M. 151, 271; suom. 146, 392). Rooman kirkkoa on kuitenkin pidettävä erityisenä ryhmäkuntana, se kun ei hyväksy Raamattua noudatettavaksi ainoana tietoprinsiippinä (Schmalk. Opink., M. 321, 4; suom. 276), vaan syrjäyttäessään Raamatun panee kristillisen armonopinkin proskriptiolistalle. Koko roomalaisen ryhmäkunnan suuri koneisto on sommiteltu palvelemaan tekojen oppia ja paavin auktoriteettia.

Käyttäjän EliasRantanen kuva
Elias Rantanen

Raimo Tossavainen, "kirjoitit "Koska on monta erilaista uskontoa, niin sehän vie pohjan koko uskonnoilta. Eihän periaatteessa voi olla kuin yksi uskonto, jos Jumala on luonut koko systeemin. Siis lopputulema on, että kaikki uskonnot ovat keksittyjä vailla todellisuuspohjaa, eikä Jumalaa ole olemassakaan.
Se ei ateistille ole tietenkään mikään uutinen."

vastaus: Samoin kuin sisällykseen nähden on olemassa vain kaksi oleellisesti erilaista uskontoa, nimittäin lain eli tekojen uskonto ja evankeliumin uskonto eli usko Kristukseen, samoin on olemassa myös vain kaksi eri tietolähdettä (principia cognoscendi), joista todellisuudessa olemassa olevat uskonnot ammennetaan. Lain uskonto ulkopuolella ulkonaista kristikuntaa ja sen piirissä ilmenevine eri muotoineen on ihmisillä itsestään; se on toisin sanoen inhimillistä alkuperää. Sen alkuperä on siinä, että luonnollisella ihmisellä on vielä eräänlainen jumalallisen lain tuntemus (Room. 1:32) ja samoin myös sen lisäksi paha omatunto.

Lain uskontoa Paavali sanoo nimenomaan lihan uskonnoksi huudahtaessaan galatalaisille, sikäli kuin he tahtoivat tulla lain kautta vanhurskaiksi: »Te aloititte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?» (Gal. 3:3). Luther huomauttaa Galatalaiskirjeen selityksessään, ettei liha tässä tarkoita himokkuutta, eläimellisiä intohimoja eikä aistillisia haluja, vaan »lihan viisautta ja järjen ajattelua, kun pyritään tulemaan vanhurskaiksi lain nojalla» (Erl. Gal. I, 313; St. L. IX, 288 s.; W. A. 40, 346 s.). Evankeliumin uskonnon sisällys sen sijaan on, että Jumalan Poika on tullut ihmiseksi ja tekonsa kautta sovittanut maailman Jumalan kanssa (2. Kor. 5:18 ss.), niin että ihmiset tulevatkin vanhurskaiksi ilman omia tekojaan uskon kautta Kristuksen tekoon. Tämän uskonnon alkuperä ei ole ihmissydämessä, vaan se on tässä ajassa tullut tunnetuksi ainoastaan Jumalan ilmoituksen kautta hänen sanassaan. Kristillinen armon uskonto ei toisin sanoen ole missään mielessä inhimillistä keksintöä, vaan sen ainoa tietolähde on Jumalan ilmoitus hänen sanassaan, joka Kirkolla nyt on viimeiseen päivään asti apostolien ja profeettojen kirjoitettuna sanana (Ef. 2:20). Kaikki opit, joita ulkonaisen kristikunnankin piirissä esitetään ja joissa Jumalan armon saavuttaminen tehdään ihmisteoista riippuvaksi (pelagiolaisuus, synergismi), kuuluvat tietysti ihmisten sepittämien uskontojen eivätkä suinkaan evankeliumin armonuskonnon piiriin.

Armon evankeliumin uskonto on ilmoitettu välittömästi syntiinlankeemuksen jälkeen lupauksessa vaimon siemenestä, joka oli rikki polkeva käärmeen pään (vrt. Lutherin selitystä kohtaan 1. Moos. 3:15, St.L. I, 230 ss.; W.A. 42, 142 ss.). Kaikki Vanhan Testamentin profeetat ovat unisono (yhteen ääneen) opettaneet tätä evankeliumin uskontoa, ja kaikki vanhan liiton aikaiset Jumalan lapset ovat unanimiter (yksimielisesti) uskoneet siihen (Ap. t. 10:43; Room. 3:21; 4:1 ss.).
Lain uskontoa Paavali sanoo nimenomaan lihan uskonnoksi huudahtaessaan galatalaisille, sikäli kuin he tahtoivat tulla lain kautta vanhurskaiksi: »Te aloititte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?» (Gal. 3:3). Luther huomauttaa Galatalaiskirjeen selityksessään, ettei liha tässä tarkoita himokkuutta, eläimellisiä intohimoja eikä aistillisia haluja, vaan »lihan viisautta ja järjen ajattelua, kun pyritään tulemaan vanhurskaiksi lain nojalla» (Erl. Gal. I, 313; St. L. IX, 288 s.; W. A. 40, 346 s.). Evankeliumin uskonnon sisällys sen sijaan on, että Jumalan Poika on tullut ihmiseksi ja tekonsa kautta sovittanut maailman Jumalan kanssa (2. Kor. 5:18 ss.), niin että ihmiset tulevatkin vanhurskaiksi ilman omia tekojaan uskon kautta Kristuksen tekoon. Tämän uskonnon alkuperä ei ole ihmissydämessä, vaan se on tässä ajassa tullut tunnetuksi ainoastaan Jumalan ilmoituksen kautta hänen sanassaan. Kristillinen armon uskonto ei toisin sanoen ole missään mielessä inhimillistä keksintöä, vaan sen ainoa tietolähde on Jumalan ilmoitus hänen sanassaan, joka Kirkolla nyt on viimeiseen päivään asti apostolien ja profeettojen kirjoitettuna sanana (Ef. 2:20). Kaikki opit, joita ulkonaisen kristikunnankin piirissä esitetään ja joissa Jumalan armon saavuttaminen tehdään ihmisteoista riippuvaksi (pelagiolaisuus, synergismi), kuuluvat tietysti ihmisten sepittämien uskontojen eivätkä suinkaan evankeliumin armonuskonnon piiriin.

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Toisaalta jos solafideismi on kristinuskon määritelmä, kaikki maailman kristityt voivat olla vain solafideistejä, ja muut eivät ole kristittyjä.

Käyttäjän EliasRantanen kuva
Elias Rantanen

Perttu Pulkkinen ilmaisit asian ytimen. "Toisaalta jos solafideismi on kristinuskon määritelmä, kaikki maailman kristityt voivat olla vain solafideistejä, ja muut eivät ole kristittyjä."

Se on niin siinä merkityksessä, jos ja kun solafideisti termillä tarkoitetaan: Pelastuksen omistamista ja vanhurskauttamista yksin uskon kautta (sola fide), ilman lain tekoja, Kristuksen tähden. Uskon kohteena on vain evankeliumi, jonka ihminen sydämessään omistaa Pyhän Hengen vaikuttamalla uskolla, joka on "kuin tyhjä käsi, joka vastaan ottaa pelastuksen lahjan, joka siihen käteen lasketaan eavankeliumin lupauksessa".

Esim. sellaisessa uskossa ei ollut Sardeen seurakunnan enkeli (vaikka hän oli ulkonaisen seurakunnan, kristikunnan piirissä, Sarden piispa, hänelle Jeesus sanoo seuraavasti. "Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut. Ilm.3:1

Toimituksen poiminnat