*

EliasRantanen

Spn-laki - ev.lut. seurakunnan Helsingin hiippakunta- kirkosta eroaminen

Sukupuolineutraali avioliittolaki ei ole vielä astunut voimaan Suomessa. Monet ev.lut kirkkoon kuuluvat harkitsevat ja keskustelevat pitäisikö ev.lut kirkon jäsenyydestä erota.

Muun muassa siksi, että kun 1.3.2017. spn-laki astuu voimaan. Helsingin srk-neuvosto ja hiippakuntavaltuusto on tehnyt päätöksen vihkiä samaa sukupuolta olevat parit avioliittoon heidän sitä pyytäessä tai siunata maistraatissa vihittyjen homo tai lesboparien avioliitot kirkon tiloissa, heidän sitä pyytäessä.

Helsingin srk:nnan seurakuntaneuvosto, ja hiipakuntavaltuusto on tehnyt päätöksen ryhtyvänsä toiminnassaan toimimaan kirkkolakia ja kirkon voimassa olevaa kirkkojärjestystä ja avioliiton olemuksen määrittelevää Raamatun oppia vastaan. Avioliitto kun ev.lut kirkon opissa ja kirkkojärjestyksessä on edelleen Raamatun ja luomisjärjestyksen mukaisesti ainoastaan miehen ja naisen välinen.

Jokaisen eroa harkitsevan ev.lut kirkon jäsenen olisi hyvä huomioida seuraavat asiat:

 

1. Yhteisessä kristikunnassa on olemassa seurakunta ja kirkko organisaatioita. Niitä on maailmanlaajuisesti paljon. Mikään niistä ei ole sama kuin Jumalan kirkko eli seurakunta. Tämä tosi asia koskee myös yhtälailla ev.lut kirkkoa, ortodoksi kirkkoa, katolista kirkkoa, vapaiden suuntien seurakuntia, lyhyesti sanoen, kaikkia kristillisiä seurakuntia kristikunnassa.

2. Mikä on Jumalan seurakunta olemukseltaan ja kuka on sen jäsen.

 

Ekklesia, Kristuksen ruumis

 

Ihmisillä on usein sellainen käsitys, että Jumalan seurakunta syntyy sitä mukaa kuin Henki johdattaa ihmisiä Pojan kautta Isän lapsiksi. Ajatellaan, että Hengen työ yksilöissä käy seurakunnan muodostamisen edellä, joka on vasta todellisuus numero kaksi, niiden summa, jotka pelastuvat. Itse asiassa tämä suhde on juuri päinvastainen. Ihmisten yhteenliittyminen ei luo seurakuntaa, vaan seurakunta jäsentää itseensä jatkuvasti uusia yksilöitä. Pyhä Henki on äiti, mutta seurakuntakin on tavallaan äiti. Tämä kaikki vaatii tarkemman selostuksen.

 

Uudessa Testamentissa käytetään seurakunnasta sanaa ekklesia. Tämä ekklesia saa toinen toistaan, merkittävimpiä määreitä.

Niinpä sanotaan, että se on ”hengellinen huone” ja ”pyhä papisto” (1Piet.2:5), ”totuuden pylväs ja perustus” (1Tim.3:15), ”Jumalan asumus Hengessä” (Ef.2:22) ”Kristuksen ruumis” ja ”täyteys” (Ef.1:23).

Kristuksen seurakunnan suhde on niin läheinen, että sitä verrataan aviosuhteeseen (Ef.5:32). Seurakuntaan kuuluvat ihmiset ovat ”yksi ruumis Kristuksessa” (Room.12:5; ks. myös 1Kor.10:17; 12:12; ss.; Ef.4:4; Kol.1:18;1:24; 2:17 ss.;3:15)

Tälläiset raamatunkohdat voidaan teologisesti yhdistää sanomalla, että ekklesia on corpus mystcam, sisäisen salatun yhteyden omistava todellisuus, jonka muodostavat Kristus ja hanen omansa.

Ekklesia on Jumalan valtakunnan edustaja täällä ajassa, vaikka se itse ei olekkaan yksin ajassa, koska sen pää on Kristus.

Ekklesia ei ole samaistettavissa mihinkään historialliseen kirkkolaitokseen, sillä siihen kuuluvat vain ne, jotka todella ovat Kristuksen jäseniä. Ekklesia levittäytyy omalla voimallaan Pyhässä Hengessä, ei ihmisten kannattelemana ja eteenpäinviemänä., vaikka näidenkin palvelustyötä tarvitaan. Juuri tästä syystä seurakunta ei synny ihmisten yhteentulon hedelmänä- elävää viinipuuta ei saada aikaan kokoamalla yhteen oksia! Seurakunta on todella äiti.

Ekklesian ulkopuolella ei todellakaan ole pelastusta, sillä kun Pyhä Henki saattaa evakeliumin sanalla Jeesukseen uskovan yksilön Kristuksen yhteyteen, hän tekee tästä Kristuksen ruumiin jäsenen. Ei ole ”yksinäisiä kristittyjä” kristityt kuuluvat suureen, läpi vuosisatojen ulottuvaan Jumalan lasten yhteyteen, elävään organismiin, suureen kokonaisuuteen, jota Kristus itse Pyhässä Hengessä hoitaa ja kannattelee.

 

Ekklesia on sekä näkymätön että näkyvä

 

Ekkelesian pää on näkymätön, sen raajat ovat näkymättömät, sillä ihmiset eivät ole sydänten tuntijoita, sen voimakin on usein näkymätön, sillä se kulkee Kipujen miehen Jeesuksen askelissa.

Vaikka sen jäseniä Uuden Testamentin kielenkäytön mukaisesti sanotaankin pyhiksi, on heidän pyhyytensäkin kätkettyä – Kristus yksin on heidän pyhyytensä, joka on uskossa heille omaksi luettu, julistettu ja annettu.

Ekklesia on kuitenkin näkyvä sanaa viljellessään ja sakramentteja nauttiessaan, lähetystyötä tehdessään, diakoniaa harjoittaessaan, samoin sellaisissa kokemuksissa, jotka Jumala näkee hyväksi antaa, ja tunnusteoissa, jotka hän tarkoituksiaan varten suorittaa.

Kun synnin synkentämiin silmiin Jumalan anteeksi annon johdosta tulee uusi omantunnon rauhaa ilmoittava välke tai kun veljeään tai sisartaan vastaan rikkonut menee Pyhän Hengen johtamana rikkomustaan sopimaan, jotakin ekklesian sisäisestä elämästä murtautuu esiiin.

Jumalan tahto on, että Jumalan lapset olisivat maan suola ja maailman valo, ja sen takia ekklesian jäsenet kilvoittelevat voidakseen entistä paremmin heijastaa taivaallista todellisuutta. He eivät kuitenkaan vielä muodosta riemuitsevaa seurakuntaa (eccesia triumphans), joka esteistä ja rasituksesta, vainoista ja kärsimyksistä, ahdistuksista ja lankeemuksista vapaana julistaisi Jumalan kunniaa. He kuuluvat vielä taistelevaan seurakuntaan (ecclesia militans), joka odottaa lopullista lunastusta.

Ekklesia on yksi, koska sillä on yksi Herra. Ekklesia on pyhä, koska sen pää Kristus on pyhä ja koska Pyhä Henki tekee siinä työtään. Ekklesia on yhteinen, koska Jumala liittää siihen jäseniä kaikista kansoista. Ekklesia on apostolinen, koska se muodostaa Jumalan lasten suuren saaton Kristus kallioperustalla aina apostoleista alkaen Raamatun profeetallisen ja apostolisen sanan kautta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Toimituksen poiminnat