EliasRantanen

MAILMANKAIKKEUS SATTUMAAKO?

Pääkysymys ei liene, mitä on olemassa ja minkälaista on, vaan mistä ja mitä varten tai miksi kaikki, mitä on, on. Näin nousee kysymys Jumalasta aina tärkeimmäksi.

 

Ajattelen aivan lapsellisesti – ja mitäpä muuta ihminen lopulta voinee, sillä hänen ajattelunsa on korkeimmillaankin vain lapsellisuuden yksi aste ylivoimaisten ongelmien edessä. Ajattelen – enkä todellakaan voi olla tekemättä sitä juuri näin – että universum on suunnattomasti ulottuvainen yhä eteenpäin ja eteenpäin ja samalla suunnaton määrä tuohon ulottuvuuteen kuuluvia tähtiä.

 

En voi saada mielikuvaa, että tässä olisi kaikki. Mitä on olemassa. Jotakin täytyisi kai olla sen ”ulkopuolella”, jotakin sellaista, mistä sitä voitaisiin katsella, mikä olisi muuta kuin se. Tähän lapselliseen mielikuvaan saan tukea niistä tiedoista, jotka kertovat jonkun tiedemiehen jopa laskeneen paljonko universiumin aine yhteen koottuna painaisi (ja saaneen käsittämättömän suuren luvun), samoin tietenkin siitä tunnetusta olettamuksesta, että universiumilla olisi ajallinen alkunsa vuosimiljardit sitten, että se ehkä olisi syntynyt jonkilaisesta alkukappaleesta tämän rajähdettyä ja osasten lenneltyä ”ulospäin” yhä jatkuu, koska tähdet ”pakenevat” (”kaikkien pakona kaikkien luota”) katseliaansa.

 

Jos taas universium olisi ajallisesti ikuinen eli taakseppäin tähyilessämme ilman alkua (jatkuvan synnytyksen oppi), niin minun on yhtä vaikea vapautua ulottuvuuslapsellisuuksistani; ei kai jatkuvan itsensä synnyttämisen eli jatkuvan ”luomisen” prossessi voisi tapahtua ilman jo olemassa olevan tilan leviämistä ”ulospäin”. Muutenhan täällä sisällä pitäisi tulla vähitellen yhä ahtaampaa; mutta avarammaksi täällä vain käy tähtien ”pakenemisen” takia. Jossakin näin ajateltaessa on ”raja”, ”pinta” ja jokin tuon ”pinnan” pinnaksi tekevä eli tyhjä ”pinnan” takana.

 

Tiedän hyvin tämän lapsellisuuteni kaatuvan käsitykseen, että olevainen on moniuloitteisempi, kuin jaksan tajuta. Matemaatikot laskevat näitä ulottuvuuksia vaikkeivät pystykkään niitä havainnoillistamaan. Mutta mihin siitä pääsen, että olen sidottu juuri havaintomahdollisuuksiini? Minun täytyy kysyä, mihin päädyn jatkaessani eteenpäin pituus-, syvyys-, leveys- ja korkeusmitoillani. Johonkin, johonkin kyllä. Mutta ellei mitään rajaa tule? Tuohon loputtomaan kaariliikkeeseenkö? (Niinhän minulle sanotaan, että universum on rajaton, mutta silti äärellinen. Äärellinen?

 

Kun Jumala on peroonallinen olento – kuten Raamatustani voin lukea, (vaikken sieltä ”olento” sanaa suoraan löydäkkään Jumalasta) – hänen on täytynyt luojana olla jotakin muuta kuin luotu universum. Hänen täytyy voida ”katsella kättensä tekoa”, tehdä ero itsensä eli tekijän ja ei itsensä eli tehdyn välillä. Kun hän todella on tehnyt tyhjästä (ja sellaistahan luominen on toisin kuin tekeminen, jossa valmistetaan jotakin jostakin), niin päädyn siihen, että alussa oli vain Jumala. Mitä hän teki ennen luomistaan? Augustinus vastaa viisastelijoille, että hän valmisti helvettiä sellaisille, jotka kyselevät mielettömyyksiä. Mutta kyselen sittenkin: kun oli vain Jumala, oliko hän ilman ulottumattomuutta ja samalla itse ilman paikkaa, jossa olisi ollut? Oliko hän myös ilman aikaa, eli oliko mitään kulunut, kun jotakin tapahtui – vai loiko hän ajan ja ulottuvuuden? Enhän tiedä mitä on Henki. Henki voinee olla olemassa vaikkei mitään muuta – ei edes aikaa – olisikaan. Siinäpä todella lapsellisen kykenemättömyyteni koko ydin: en ymmärrä. Mitä henki on.

 

Tiedän puhutun ”puhtaasta” ajasta ja ”puhtaasta” paikasta (ulottuvuudesta) ennen näiden konkretisoitumista, jolloin ne olisi käsitettävä absoluuttiseksi nykyisyydeksi ja absoluuttiseksi läheisyydeksi. Tälläisina ne olivat Jumalan iankaikkisuuden ja kaikkiallisuuden välineitä. Jumala näki ajan peräkkäisyyden kuin yhtenä pisteenä (on yhtä lähellä joka ainoata hetkeä), ja vaikkei hän itse olisikaan missään ”paikassa” häntä olisi mahdonta paeta tai välttää (koska hän olisi yhtä lähellä kaikkea kaikkiallisena) Jumalan suvereenisuuteen kuuluu, että hän on ”yhtä hyvin paikallisuudessa kuin sen ulkopuolella tai ei kummassakaan” (prof. Antti J, Pietilä)

 

Kun Jumala lähestyy ihmistä, puhuu tälle, on itse tämän tavattavissa ja kykenee tätä kaikissa tilanteissa auttamaan, mikään ajallinen tai paikallinen välimatka ei ole hänelle esteenä. Jumala on, me ja kaikki muut luodut tulemme, lähdemme, synnymme ja kuolemme fyysisesti, siirrymme ruumiista henkenä ja sieluna ajan rajan toiselle puolelle, olemme sanalla sanoen ehdollisia ja äärellisiä.

 

 

Mutta palataanpa näistä mietteistä ennen sanottuun. Todetessani universumin suunnattomuuden ja lukiessani tiedemiesten väittävän, että tällä suunnattomalla on alkunsa sekä ajassa että ulottuvuutensa, minun on päätettävä, että Jumala on käsittämättömällä mahdillaan luonut tämän alun. Voisinko muuten ilmaista kuin Raamatun tavalla: Jumala sanoi: ”tulkoon”! Jumalan sana oli teko. Siis sellainen teko, joka sai aikaan kaiken tämän käsittämättömän. Mikä onkaan Jumala silloin , kun todella näin on tapatunut? Mikä olen nyt minä tälläisesta Jumalasta mitään puhuakseni, hänestä mielipiteitä lausuakseni, hänestä väitelläkseni, kirjoittaakseni, hänen olemassaoloansa kieltääkseni, häntä pilkatakseni, hänelle nauraakseni? Ihminen puhumassa Jumalasta, tomuhiukkasen tomuhuhiukkanen esittelemässä teologiaansa, ihminen ”viisaana”, ”tietävänä”, ”avostelukykyisenä”. Ihminen suuruutensa pallilla nenä pystyssä tähyilemässä kohti äärellisen, mutta rajattoman ”yli” kaiken alkajaan ja hallitsijaan!

 

Hän pystyy jo ponnistautumaan tältä tähdeltään stratosfääriin – mutta jotta hän pystyisi hyppäämään lähimpään kiintotähteen, hänen täytyisi olla matkalla monen sukupolven ajan (valon nopeudella matka kestää n. 4,6 vuotta, mutta eipä ihminen sillä tavoin lennäkään). Radioaallot kuulemma etenevät suunnilleen valon nopeudella. Jumalalle nämä mitat ovat pelkkä ”sormen leveys”, ”yksi päivä” kuin tuhat vuotta” (tai miljoona vuotta). Voitko ilmaista paremmin ihmisen suuruuden hulluuden ja Jumalan todellisen suuruuden välistä suhdetta kuin psalmin kirjoittajan sanoin:

”1 Miksi kansat kapinoivat,
kansakunnat juonia punovat?
2 Miksi kuninkaat nousevat kapinaan,
hallitsijat liittoutuvat keskenään
Herraa ja hänen voideltuaan vastaan?
3 "Me heitämme pois ikeemme, katkomme orjuuden kahleet!"

4 Hän, joka hallitsee taivaassa, nauraa,
Herra pilkkaa heitä.
5 Hän puhuu heille vihassaan
ja kauhistuttaa heidät kiivaudellaan:
6 "Minä itse olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni!"

7 Nyt kerron, mitä Herra on säätänyt.
Hän sanoi minulle: "Sinä olet minun poikani,
tänä päivänä minä sinut synnytin.
8 Pyydä minulta, niin saat kansat perinnöksesi, 
ja maan ääriin ulottuu sinun valtasi.
9 Sinä alistat kansat rautaisella valtikalla, murrat ne kuin saviastiat."

10 Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat!
Ottakaa opiksenne, maan mahtavat!
11 Pelätkää Herraa, palvelkaa häntä,
vaviskaa, kohottakaa hänelle riemuhuuto.
12 Tervehtikää poikaa, hänen voideltuaan, suudelkaa häntä, muuten Herra vihastuu teihin ja te suistutte tieltänne tuhoon, sillä hetkessä syttyy hänen vihansa.

Hyvä on sen osa, joka turvaa häneen! Ps.2.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (28 kommenttia)

T Piepponen

Sattumaa tai ei - mitä helvetin väliä sillä sitten on?

Kysymys on varmasti närkästyttävä, mutta kuitenkin kysymys johon ei ole vastausta tullut.

Taisto Merilä

”Sattumaa tai ei - mitä helvetin väliä sillä sitten on?”

Sillä jos millä on väliä. Jos ajattelet itsesi olevan ”universumin tuottama” sattumanvarainen tuote, niin silloin ei väliä liene, mutta jos käsität olevasi osa toimivaa universumia, niin sinulla on mahdollisuus ruveta tutkimaan omaa osaasi ja vaikutustasi siinä.

Siihen ei tarvita uskonnollisuutta tai muuta tunnustuksellisuutta.

Käyttäjän StefanTallqvist kuva
Stefan H. Tallqvist

Urantia-teksti selvittää kaikki kysymyksesi, se on sitten eri asia että pystytkö omaksumaan tämän kosmisen tekstin selostusta.

Käyttäjän JukkaLaulajainen kuva
Jukka Laulajainen

Tiedemiehet koittavat selvittää universumin saloja, ei mikään pieni leikkikenttä, ja tuskin äkkiä mitään varmaa ratkeaakaan.. Uskonnoissa katsellaan ympärille, "Vai tällainen universumi, sovitaan että jumala loi sen niin saadaan asia pois päiväjärjestyksestä. Mitäs tänään on ruuaksi?"

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Kemistien profeetta ja fysikaalisella kemialla toisen vuoden opiskelijat hengiltä säikäyttävä Oxfordin kemian professori Peter Atkins totesi hienosti:

- "Why" is just a silly question.

On paljon hedelmällisempää yrittää vastata kysymyksiin kuten "miten jokin tietty asia on tapahtunut".

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Itseäni ei kiinnosta pätkääkään onko tuolla jotain vaiko eikö ole. Yritän elää tämän ainutlaatuisen elämäni kunnialla loppuun asti. Iänkaikkinen elämä kuulostaa todella tylsältä, kuka hemmetti edes haluaa elää ikuisesti.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Kovin on "persoonallinen" Jumala:

1. Sam. 15:3: Jumala: "Mene siis ja voita amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on; äläkä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit."

5. Moos. 20:16-17 ym.: "16. Mutta näiden kansojen kaupungeissa, jotka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, älä jätä ainoatakaan henkeä eloon,

Joos. 10:40 Sitten Joosua valtasi koko maan, Vuoriston, Etelämaan, Alankomaan ja Rinnemaat, ja surmasi kaikki niiden kuninkaat, päästämättä pakoon ainoatakaan, ja vihki tuhon omaksi joka hengen, niinkuin Herra, Israelin Jumala, oli käskenyt.

Joos. 11:11 Ja he surmasivat miekan terällä ja vihkivät tuhon omaksi jokaisen, joka siellä oli, niin ettei jäänyt jäljelle ainoatakaan henkeä; ja Haasorin hän poltti tulella. 17. vaan vihi ne tuhon omiksi: heettiläiset ja amorilaiset, kanaanilaiset ja perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt,"

2. Moos. 32:27 Mooses leeviläisille muusta kansasta näiden tehtyä Kultaisen vasikan: "27. Ja hän sanoi heille: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Käykää sitten edestakaisin leirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen.'"

Hes. 20:25-26: "25. Niinpä minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineet elää, 26. ja annoin heidän saastua lahjoistansa, siitä, että polttivat uhrina kaiken, mikä avasi äidinkohdun, jotta saattaisin heidät kauhun valtaan ja he tulisivat tietämään, että minä olen Herra."

Jer. 19:9: Jumala: "9. Ja minä panen heidät syömään poikiensa ja tyttäriensä lihaa, ja he syövät toinen toisensa lihaa siinä hädässä ja ahdistuksessa, jolla heitä ahdistavat heidän vihollisensa, ne, jotka etsivät heidän henkeänsä."

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Ymmärsinkö blogistin oikein, samaan aikaan kun jumala kantaa huolta amalektialaisten aasien teurastamiseseta, hän laajentaja universuamiaansa ja hypähtelee muissa sfääreissä? Tosiaan, hän on kaikkivaltias!

Käyttäjän JarmoPulkkinen kuva
Jarmo Pulkkinen

Syy ja seuraus -suhteen pohtiminen on ihmiselle luonnollista ja evolutionäärisesti hyödyllistä: jos kaveri söi punaisen marjan pensaasta ja kuoli, kannattaa itse välttää samaisen punaisen marjan syömistä.

Maalaislogiikka voi kuitenkin johtaa harhaan. Ennen kuin maanpäällisiä sääilmiöitä, kuten auringonpimennystä ymmärrettiin, sille oli pakko luoda joku jumalallinen selitys, jotta ahdistus helpottaisi. Pitkän kuivan kauden jälkeen maanäidille annettu uhrilahja saattoi tuoda sateen. Jumalusko oli varhaisissa kulttuureissa keino selittää kaoottista ja pelottavaa maailmaa.

Jumalusko ei siis ole pelkästään ihmismielen heikkoutta tai ihmisjoukkojen hallitsemista. Se kumpuaa myös virheellisistä syy ja seuraus -selityksistä.

Samasta on kyse, kun pohditaan alkuräjähdystä. Kun tiede ei ole (vielä) pystynyt aukottomasti todistamaan universumin syntymekanismia, sille voidaan lätkäistä helposti 'made my god' -tarra.

Lawrence Krauss kirjassaan 'Universumi tyhjyydestä' antaa mielestäni varteenotettavan teorian. Universumi on voinut saada alkunsa mikroskooppisen pienestä avaruuden alueesta, joka käytännössä on tyhjä, mutta jossa silti on aina kvanttivaihteluita. Kvanttitasolla materia käyttäytyy eri tavalla kuin maalaisjärjen eli ihmisen kokemalla tasolla.
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/kirjat/univers...

Hawkingin sanoin: Alkuräjähdys ei tarvinnut jumalaa
http://www.space.com/20710-stephen-hawking-god-big...

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Harhainen tieteenfilosofinen käsitys tieteen luonteesta:

"Kun tiede ei ole (vielä) pystynyt aukottomasti todistamaan universumin syntymekanismia, sille voidaan lätkäistä helposti,
...

Käyttäjän JarmoPulkkinen kuva
Jarmo Pulkkinen

Samaisesta tieteen harhaisuudesta kirkon miehet ovat syyttäneet tiedemiehiä läpi vuosisatojen. Muun muassa Galileo Galilei uskalsi väittää, että maapallo kiertää aurinkoa, harhainen ukko.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #10
Käyttäjän halaolla kuva
Hannu Ala-Olla

Kuka väittää maailmankaikkeutta sattumaksi?

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Maailmankaikkeus syntyi sattumalta tai sitten Jumala keksi sattumalta luoda maailman. Varsinkin Jumalan toiminta vaikuttaa sattumanvaraiselta eikä järjestelmälliseltä insinöörityöltä: "Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä." Eli tehdään jotain ja katsotaan mitä tapahtuu.

Taisto Merilä

”Kuka väittää maailmankaikkeutta sattumaksi?”

Ainakin useimmat ”skeptikot” ja monet monet muut, joilla ei ole kiinnostusta, halua tai kykyä kyseenalaistaa omia kaavojaan - mikä on inhimillisesti normaali (tietämätön) tila: Luodaan käsitteitä, ja sitten uskotaan niihin – uskaltamatta antaa tilaa millekään sen ulkopuolella olevalle; valtavalle ja mysteerisellekin, kenties jopa "rakkaudelliselle".

Tuo "käsitteellisyyksien varassa eläminen" koskee toki ns. uskovaisiakin samalla mitalla.

Käyttäjän halaolla kuva
Hannu Ala-Olla

Tarkoitin kysymykseni ihan konkreettiseksi. Haluan tietää onko oikeasti olemassa edes yksi oikea ihminen joka näin väittää. Siis muuten kuin olkiukkona puolustaakseen omaa toisenlaista kantaansa.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu Vastaus kommenttiin #25

Minä väitän, että maailmankaikkeus syntyi sattumalta, koska toisenlaisen vaihtoehdon kuvittelu on vaikeata. Jos kyseessä ei olisi sattuma, se tarkoittaisi sitä, että luonnonlakeja olisi ollut olemassa jo ennen maailmankaikkeuden syntymistä, mikä puolestaan tarkoittaisi sitä, että maailmankaikkeus olisi ollut olemassa jo ennen syntymäänsä.

Käyttäjän halaolla kuva
Hannu Ala-Olla Vastaus kommenttiin #27

Toinen vaihtoehto on, että se oli vääjäämätöntä. Että maailmankaikkeus olisi joka tapauksessa syntynyt.

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Tekeekö Jumala yhä kuusipäiväistä työviikkoa laajentaakseen universuamiaansa? Miksi ihmeessä?

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Ns. uskovaiset ovat hankalia tyyppejä. He ovat itserakkaita, tietävät kaiken valmiiksi, eivät kestä maailman epävarmuutta, kaikki pitää selittää, jopa kuolemakin selitetään siirtymäksi taivaaseen.

Lauri tuossa aiemmin kirjoitti esimerkkejä kristittyjen jumalan julmuudesta, ISIS on joukko pyhäkoululaisia jumalamme rinnalla.

Käyttäjän EliasRantanen kuva
Elias Rantanen

Nämät sanat tässä kommentissa ei ole minun lausumiani vaan ranskalainen matemaatikko, fyysikko ja uskonnollinen filosofi (19.6.1623-19.8.1662) Blaise Pacalin mietteitä:
"Miten voi järjellinen ihminen järkeillä tällä tavalla. "En tiedä, kuka minut on maailmaan asettanut, en tiedä, mitä maailma on ja mitä minä itse olen; olen hirvittävän tietämätön kaikesta. En tiedä mitä ruumiini on, mitä aistini, mitä sieluni, en sitäkään, mitä se osa minua, joka miettii, mitä sanon, joka ajattelee kaikkea ja itseäänkin, mutta ei tunne itseään sen enempää kuin muutkaan.

Näen ympåärilläni maailmankaikkeuden pelottavat ulottuvuudet ja havaitsen olevani kiinnitetty tämän laajan avaruuden yhteen kolkkaan tietämättä, miksi minut on asetettu juuri tähän kohtaan eikä johonkin toiseen ja miksi se ajan rahtunen, mikä minulle elääkseni on suotu, on määrätty juuri tähän kohtaan eikä johonkin toiseen eikä johonkin toiseen siinä ikuisuudessa, joka on ollut ennen minua ja joka seuraa minua. Näen kaikkialla pelkkiä äärettömyyksiä, jotka sulkevat sisäänsä minut kuin atomin tai varjon, joka kestää häipyvän hetken.

Tiedän vain, että minun on pian kuoltava - mutta juuri tästä kuolemasta, jota en voi välttää, tiedän kaikkein vähimmän. Niinkuin en tiedä mistä tulen, en liioin tiedä, minne menen. Sen vain tiedän, että poistuessani tästä maailmasta sorrun ainiaaksi joko tyhjyyteen tai vihastuneen Jumalan käsiin; en tiedä, kumpi näistä kahdesta kohtalosta on iankaikkisesti oleva osani. Siinä tilani täynnä epävarmuutta ja heikkoutta...

Kuka toivoisi ystäväkseen ihmistä, joka puhuu tällaisia? Kuka valitsisi hänet muiden joukosta uskoakseen hänelle asioitaan? Kuka turvautuisi häneen ahdinkossaan? Kaiken kaikkiaan, mihin elämän tehtävään hänet voitaisiin määrätä? Todellakin on uskolle kunniaksi, että sillä on vihollisinaan näin mielettömiä ihmisiä" Näin siis ranskalainen matemaatikko, fyysikko ja uskonnollinen filosofi (19.6.1623-19.8.1662) Blaise Pacalin Mietteitä III,8.

Käyttäjän halaolla kuva
Hannu Ala-Olla

"miksi minut on asetettu juuri tähän kohtaan" "Niinkuin en tiedä mistä tulen, en liioin tiedä, minne menen"

Ja juuri tuossa menee ojan puolelle. Miksi pitäisi uskotella itselleen, että meidän sijainnillamme tai edes olemassaolollamme olisi jokin taustapiru, miksi pitäisi tietää onko menossa jonnekin tämän jälkeen? Saati uskotella itselleen sellaisia ilman vakuuttavia perusteita?

Juurikin se, ettei kuvittele mitään tämän elämän ulkopuolelle saa tekemään parhaansa tämän ainakin näennäisesti ainoan olemassaolon aikana.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Fundamentaalinen kysymys: Miksi ylipäätään on olemassa mitään?

Käyttäjän JarmoPulkkinen kuva
Jarmo Pulkkinen

'Miksi' on vaikeampi pala, mutta 'miten' on nykytietämyksen mukaan helpompi selvittää.

Alkuräjähdyksessä olisi pitänyt syntyä materiaa ja antimateriaa yhtä paljon, jotka toistensa kumoten olisivat jättäneet jäljelle vain puhdasta energiaa. Mutta jostain syystä materiaa jäi jäljelle hyvin vähän (yksi hiukkanen mirjardista) enemmän kuin antimateriaa. Tuon materian ansiosta me käymme tätä nettikeskustelua 13.8 miljardia vuotta myöhemmin.
http://press.web.cern.ch/backgrounders/matterantim...

Itseäni viehättää multiuniversumi-teoria. Tämä meidän maailmankaikkeus on vain yksi äärettömän monesta universumista, joita poksahtelee koko ajan multiversumissa. Meidän onneksi oman universumimme lainalaisuudet sattuivat loksahtamaan sopivasti kohdalleen, että materiaa saattoi jäädä jäljelle.

Janne Suuronen

Noniin Kai Niemeläinen, Tarja Parkkila ja moni muu. Tässä on teille sopiva puheenvuoro tulla pohdiskelemaan kristinuskon olemusta, uskon erilaisia ilmentymiä ja muuta teologiaa. Kun aihepiiri teitä niin kovasti puheenvuorostani toiseen askarruttaa. Ei vain näy teitä tässä puheenvuorossa. Toisin kuin minun puheenvuoroni, joissa jostain syystä törmään aihepiiriin toistuvasti.

Seppo Hildén

Jos Jumala on olemassa, niin helvetin tyhmä se ainakin on, kun laittoi ainoan poikansa tälle planeetalle ristiinnaulittavaksi.

Ei mulla muuta.

Olli Nurmi

En tiedä onko kirjoittaja tai muut lukijat tahi kommentoijat huomanneet tätä:
"Pääkysymys ei liene, mitä on olemassa ja minkälaista on, vaan mistä ja mitä varten tai miksi kaikki, mitä on, on. Näin nousee kysymys Jumalasta aina tärkeimmäksi."

Mielestäni kahden lauseen välinen logiikkahyppy on niin täynnä aukkoja, että ihan alkaa väsyttää. Haluisiko joku selventää millä logiikalla päädytään siihen, että jumala?

Käyttäjän TeppoAnnala kuva
Teppo Annala

Logiikka on viallista, kuten aina uskovaisten pähkäillessä olemassaoloamme, maailmankaikkeutta ja paikkaamme siinä.

Minulle ainakin on selvä miksi Elias Rantanen päätyy jumalaan päätelmässään. Hänen maailmankatsomuksensa ei kyseenalaista jumalan olemassaoloa. Tottakai ihminen joka ei kykene ajattelemaan mahdollisuutta että jumalaa ei ole, päätyy aina lopuksi jumalaan. Minne muuallekaan. Meille muille, jotka emme jaa samaa uskoa, on päätelmä naurettava eikä sitä voi ottaa tosissaan. Siksi ainakin itselleni on niin vaikea päästä keskustelussa samalle aaltopituudelle uskovaisen kanssa. Koska peruslähtökohdat ovat niin erilaiset.

Toimituksen poiminnat